The Big Apple. Ei oltu kumpikaan käyty New Yorkissa, joten päätettiin käyttää Miamin reissun pakollinen välilasku hyödyksi ja piipahtaa Manhattanilla. Koska kyse oli välilaskusta, aika oli todella rajallinen. Kaiken lisäksi kyse oli yön yli -välilaskusta, eli ei todellakaan mikään optimi, mutta into nähdä NY oli kova ja koska ollaan iltavirkkuja, niin ajateltiin että tämä voisi olla meille toimiva ratkaisu, kunhan hommat ei mene ihan päin prinkkalaa.
Koska rajamuodollisuuksissa voi kestää useampi tunti, niin oltiin myös hyväksytty se, että ei välttämättä ehditä käydä ihailemassa kaupunkia.
Finnairin kone New Yorkiin saapui ajallaan ja päästiin passintarkastuksesta todella nopeasti läpi. Alle puolessa tunnissa koneen laskeutumisesta oltiin jo nappaamassa matkalaukkuja hihnalta ja siirtämässä ne seuraavalle hihnalle.
Matkalaukut ei siis siirtynyt suoraan seuraavaan koneeseen, vaan maahan saapuessa piti ne itse siirtää uudelleen käsiteltäväksi.
Tästä kerrottiin ja ohjeistettiin hyvin Helsinki-Vantaan lähtöselvityksessä sekä koneessa.
Koska oli niin epävarmaa päästäänkö tutustumaan kaupunkiin, niin ei oltu tehty mitään taksi- tai ravintolavarauksia. Oltiin päätetty etukäteen vain se, että napataan kentältä taksi ja suunnataan kaupunkiin, koska metrot ei ymmärtääksemme ole turvallisin vaihtoehto myöhäisillalla / yöllä.
New Yorkin timanttisin kuski
Meillä kävi a-i-v-a-n mieletön tuuri kentällä. Astuttiin ulos terminaalista ja eräs vanhempi herrasmies kysyi mitä meillä on mielessä. Paten vastaus oli suunnilleen ”meillä on muutama tunti aikaa ennen seuraavaa lentoa, ei olla koskaan oltu NY:ssa ja haluttaisiin nähdä Manhattan”. Tämä herrasmies oli juuri sellaisen firman palveluksessa, joka pystyi vastaamaan meidän toiveisiin, oli juuri jättänyt edelliset asiakkaat kentälle ja vapaa ottamaan meidät kyytiin. Päästiin yhteisymmärrykseen hinnasta ja NY-kiertoajelu pääsi alkamaan!
Kuski oli alun perin Jamaikalta, mutta asunut jenkeissä, juurikin Nykissä, jo 15 vuotta. Missään kohtaa ei tosin keskusteltu siitä, onko herra Jamaikalta, mutta molemmat ollaan vahvasti sitä mieltä. Englantia hän puhui sujuvasti ja mielellään, välillä hieman vaikeasti ymmärrettävästi, mutta meillä oli oikein mukava parin tunnin retki hänen kanssa. Hän kertoi paljon – usein myös sen, miten iloinen on että sai meidät asiakkaakseen, että tämä on huippu juttu, mutta myös sen, miten onnekkaita me olemme, että saimme hänet, New Yorkin vähintäänkin timanttisimman kuskin, meidän autonkuljettajaksi. Hän osasi liikkua kaupungissa viimeisen päälle ja suunnitteli meille mainion reitin!
Reitti
JFK:lta ajettiin Queensin läpi Metsin kotistadionin – City Fieldin vierestä kohti LaGuardiaa ja sieltä Northern boulevardia pitkin kohti Queensboro Bridgea, jota pitkin tultiin sisään Manhattanille.
Tässä kohtaa viimeistään vahvistui, että Manhattan pitää nähdä itse. Ei sitä pysty kuvailemaan niin, että lukija tai kuulija saisi kiinni sen ulottuvuuksista.

Queensboro Bridgeltä suunnattiin aika suoraan Manhattanin halki länsi puolelle about Hell’s Kitcheniin. Noin W 33th tai 34th streetin korkeudelta ajettiin ihan rantaviivaan 12th streetille / West streetille ja sitä pitkin ajettiin kohti etelää. Matkalla oli tietysti paljon maininnan arvoisia nähtävyyksiä, mitä ei välttämättä edes bongannut. Tuossa kohtaa oli jo täysin pimeää, mutta Manhattan oli täysin valaistu. Istuttiin Sprintterin keskipenkeillä, eli lähellä olevien rakennusten yläosiin oli hankala nähdä ja täten osittain meni ohi mitä kaikkea siinä matkalla ohitettiin. One World Trade Centeriä ei tietenkään olisi voinut missata ja kuski siitä myös kertoi. Hän oli ollut jossain määrin lähellä, kun kaksoistornien tuho tapahtui ja paljosta ei ollut kiinni, että hän olisi mennyt mukana. Kuski muistutti taas, että ”me olemme onnekkaita, ettei hän ollut paikalla”. World Trade Centeriltä jatkettiin vielä West streetin päähän ja sieltä W Thames streetille, jossa jalkauduimme rantaan ihastelemaan Hudson-joen vastarannalla näkyvää Jersey Cityä ja lounaassa siintävää Vapauden patsasta.


Hypättiin takaisin autoon ja lähdettiin ajamaan eteläistä rantaviivaa pitkin kohti Brooklynia. Reitti vei Manhattan Bridgeä pitkin Brooklyniin, jossa tehtiin mutka Brooklyn Downtownissa, mistä suunnattiin takaisin Manhattanille legendaarista Brooklyn Bridgea pitkin. Siinä missä joku kuski olisi ajellut ”nimekkäälle” NY City Hallille ja sieltä pohjoiseen, halusi meidän kuski ehdottomasti ajaa Chinatownin ja Little Italyn läpi Sohoon ja sieltä Greenwichin kautta Empire State Buildingille.
Tuttu ja turvallinen HRC
Pyydettiin, että kiertoajelu päättyisi Times Squarin lähelle ja sinne päästiin. Kuljettaja oli matkan aikana unohtanut tai ”unohtanut” meidän sovitun hinnan, 100 USD / tunti, mutta päästiin tälläkin kertaa yhteisymmärrykseen ja jatkoimme matkaa jalan. Tarkoitus oli käydä syömässä ja sitten aistia tunnelmaa ennen paluuta lentokentälle. Mitään ravintolaa ei oltu tosiaan valmiiksi katsottuna, vaan ajatus että mennään fiiliksellä. Pyrimme käymään reissukohteissamme Hard Rock Cafessa, mikäli sellainen vain kaupungista löytyy.

Ei oltu edes ajateltu vaihtoehtoa tässä tapauksessa, kun muutenkin tähän visiittiin liittyi paljon kysymysmerkkejä. Yllättäen meidän kuski tiputti meidät lähes HRC:n eteen ja se oli helppo valinta. Molempia väsytti ja molemmilla oli nälkä. Paten kanssa ei voi nälkäisenä arpoa ravintolaa, vaan pitää toimia. Tuttu ja turvallinen, silti aina oma lokaali tunnelma. Välillä kuulee, että hölmöä käydä ketjuravintolassa ulkomailla. Meille tuosta on tullut kiva ja helppo perinne kerätä uusia HRC-ravintoloita. Syötiin myöhäinen illallinen, kustannus vähän reilu 100 USD tippeineen ja siirryttiin sen jälkeen fiilistelemään Times Squaren tunnelmaa.

Paljon oli porukkaa, vaikka olikin myöhäinen ilta. Paikalla oli todella monta valokuvaajaa! Haettiin matkamuistomyymälästä postikortit kotiin lähetettäväksi ja meille lähti mukaan paikallinen kylpyankka.


Käytiin vielä kävellen katsomassa Rockefeller Centerin alue, jossa ei valitettavasti vielä ollut joulu esillä, se olisi ollut huippua nähdä, mutta jää johonkin toiseen kertaan. Nopea katsaus vielä Pyhän Patrickin tuomiokirkkoon ulkoapäin ja alettiin olla valmiita palaamaan JFK:lle.



New York style
Koska oltiin New Yorkissa, niin tyyliin kuuluvasti lennosta taksi ja matka takaisin lentokentälle alkoi. Koko NY-retki meni loistavasti! Ainoa stiplu tuli kun taksikuski ajoi lentokentällä väärälle terminaalille. Hän vaikutti olevan hieman kujalla siitä miten pääsisi oikealle terminaalille, joten päätettiin, että jäädään väärällä terminaalilla pois – meillä oli aikaa ja tiedettiin, että terminaalien välillä kulkee juna. Taksin hinta about 100 USD, kiitos ja hei. Paitsi ettei se juna kulkenutkaan korjaustöiden takia, korvaavana kuljetustyyppinä minibussi. Takaisin siis samaan kohtaan, jonne taksi oli meidät jättänyt ja minibussin kyytiin. Päästiin omaan terminaaliin, mutta meidän harmiksi ei päästykään turvasta läpi heti, vaan piti odotella muutama tunti.
Terminaalissa aulan puolella oli muitakin ihmisiä odottelemassa, mutta löydettiin meille nurkkaus, jossa oli hyvä ottaa vuorollaan pienet nokoset. Ei ollut mukavin lattia odotella, koska lievän epämukavuuden lisäksi oli kylmä, mutta ohuella seikkailufiiliksellä tästä selvittiin hyvin ja oli ehdottomasti sen arvoista, kun päästiin käymään kaupungilla.

Pikavisiitti isoon omenaan oli ehdottomasti wörtti ja voidaan suositella sitä ihan jokaiselle!
American Airlines kuljetti meidät turvallisesti Miamiin, vaikkakin laskeutuminen oli jokseenkin hurjan tuntuinen, laskeuduttiin tosi kovalla vauhdilla. Miamissa oli aurinkoinen aamu ja tuntui mahtavalta olla taas siellä.
Myöhemmässä postauksessa jatkoa!
Samalta reissulta tulossa vielä postauksia Miamista, Key Westistä ja risteilyltä ABC-saarilla.
Taking off
Nina ja Pate