Toinen kerta meille Miamissa. Molemmat tykkää – Nina ehkä kuitenkin enemmän.
Tälläkin kertaa Pate mietiskeli ja suunnitteli. Nina kommentoi ja päädyttiin oikein hyvään kokonaisuuteen. Suunnittelussa oleellisin asia oli se, että meidän Karibian risteily starttasi Fort Lauderdalesta lauantaina 5.10. ja laivalla piti olla viimeistään 14:00.
Aikataulutus
Ensimmäisenä ennen lentolippujen ostoa tuli katsottua paikallisten isojen urheilujoukkueiden otteluohjelmat. NHL ei vielä ollut alkanut, vaikka toki Panthers harkkapelejä jo tuossa vaiheessa pelasi. Marlies ei selviytynyt juuri alkaneisiin MLB:n jatkopeleihin. Robert Taylorin ja Leo Messin Inter Miami oli vieraskiertueella, samoin Miami Heat. Jos jokin peli saataisiin Miamissa nähtäväksi valita, olisi se ehdottomasti jenkkifutista ja Miami Dolphinsin peli. Harmi vaan, että Miami pelaa sunnuntain kotipelit jo kolmelta, eli meidän olisi pitänyt lentää viikkoa ennen risteilylle lähtöä Miamiin ja siinä alkaa olla jo vähän liikaa lomaa Patelle tuohon aikaan vuodesta. Jäätävä onni tällä kertaa oli se, että Dolphins pelasi yhden ainoista Monday Night Football -otteluistaan juuri meidän reissun aikaan, eli aikataulullisesti homma onnistui!
Päivä 1
Päädyttiin lähtemään kotoa sunnuntai-iltana 29.9. ja Nykin pompun jälkeen oltiin Miamissa maanantaina 30.9. about 8:54.
Auto oltiin varattu SIXT:ltä, eli laukut hihnalta ja kohti lentokenttäjunaa, jolla oli helppo siirtyä autovuokraamoiden luokse. Kävelyähän tuossa toki tulee jonkun verran, eli ehkä taxi / Über on suositeltavaa, jos tosi paljon matkatavaraa tai liikkumisen kanssa vaikeuksia.
SIXT:n asiakaspalvelija oli koulutettu oikein hyvin. Meille oli varattu BMW:n X3 katumaasturi kattavilla vakuutuksilla. Lähdettiin tiskiltä BMW:n X5 vuokrauskuitin kanssa, jonka lisäksi meille oltiin myyty tietullipassi, jonka lisähinta noin 130€ viideltä päivältä. Tietullipassia olin kyllä miettinyt jo etukäteen. Ensimmäisellä kerralla ajettiin ilman passia ja nyt sitten passin kanssa. Pointti on siis se, että isoilla teillä on tietyissä kohtaa aina maksullisia kaistoja, joita pääsee ajamaan vapaammin / nopeammin. Hintalaatu on mun mielestä kohdallaan tuossa passissa varsinkin kun meille tuli maileja mittariin 5 päivän aikana paljon. Ilmankin toki selviää, mutta passin kanssa vaan ei tarvitse stressata kaistoja.
Auto tulille ja kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa – Novotel Miami Brickelliä, joka sijaitsee kasvavalla, mutta rauhallisella Brickellin alueella heti Miami Downtownin eteläpuolella. Hotellille saapuessa jätettiin auto vielä hotellin eteen parkkiin ja mentiin kokeilemaan jos saataisiin jo huone, vaikka kello oli tässä kohtaa vasta vähän vaille 11. Saatiin huone heti, joten käytiin vain siirtämässä auto parkkihalliin ja päästiin huoneeseen hetkeksi huilaamaan suhteellisen väsyttävän matkan jälkeen. Nukkumaan ei uskaltanut mennä, koska illalla olisi vielä se Dolphinsin matsi, jonka takia lennettiin Miamiin pari päivää tarvittavaa aiemmin.
Puolisen tuntia lepäilyä ja suihku, jonka jälkeen lähdettiin jaloittelemaan ja syömään. Päätettiin vetää ruoka varman päälle ja suunnata Bayside Marketplacelle sijaitsevaan Meksikolaiseen Mambo Cafe-ravintolaan, johon tutustuttiin edellisellä reissulla. Koska oltiin vietetty paljon aikaa lentokoneessa ja lentokentällä, otettiin jalat alle ja käveltiin välissä oleva n. 3 kilometrin matka.
Mitään hajua ei ole siitä, mitä lämpömittari näytti tuossa kohtaa päivää, mutta voi terve että oli lämmin! Suomessa kuitenkin kovimmat helteet oli väistyneet tuossa kohtaa, joten kroppa ei ollut edes Suomen mittakaavan helleformissa. Veikkaisin että oltiin siellä 38 celsiusta + jäätävä kosteus tietämillä. Vähän ahdistavaa, mutta ei haittaa!
Baysidella huomattiin, että Mambo on muuttanut, mutta valitettavasti he eivät itsekään taida tietää minne. Netissä siis oli aika ristiriitaista tietoa.
Otettiin lennosta sitten La Cañita niminen ravintola ja se oli oikein toimiva. Syötiin Ceasarsalaatit – Pate cajun-katkaravuilla ja Nina kanalla, juomiksi passionmojito ja vesi. Laskun kohdalla muistettiin taas että Jenkit osaavat kyllä veloittaa palveluista, kun tässä ravintolassa hinnat ei tietenkään sisältänyt veroja, mutta maassa maan tavalla. Ruoka oli hyvää ja palvelu ihan ok, laskun summa reilu 80$ + tipit.
Aika lähteä takaisin hotellille ja alkaa siirtymään kohti Hard Rock Stadiumia ja Dolphinsin peliä. Tässä kohtaa 3 kilometrin kävely riitti meille oikein mainiosti ja hypättiin College Northin asemalta Metro Moveriin.
MetroMover on Downtownin alueella operoiva ”junasysteemi”. MM on käytännössä kiskobussi, joka liikkuu ilmaan rakennettua rataa pitkin. Systeemi käsittää 20 asemaa, se on täysin automatisoitu ja on käyttäjilleen täysin ilmainen.
Vahva suositus lyhyempiin siirtymiin tai ihan vaan kaupunkiin tutustumiseen, koska näkymä MetroMoverista on 360 astetta.
Brickellin asemalta hotellille kävelyä oli about 10 minuuttia, eli Miamin mittakaavassa voi sanoa kulkuyhteyksien olleen kunnossa. Semi nopea ehostautuminen hotellilla ja oltiin valmiita lähtemään matsiin.
Miami Dolphins & Hard Rock Stadium
Yksi Miamin lempparipaikoista! Liittynee vahvasti siihen, että NFL-joukkue Miami Dolphins on kovin lähellä sydäntä. Vaikket olisi maailman suurin jenkkifutisfani, mutta sportti kiinnostaa ainakin vähän, niin mene matsiin, jos se on mahdollista – ja jos tykkäät jefusta, niin katsokin että löydät itsesi paikalta!
Hard Rock Stadiumilla on tosi tarkat säännöt minkä kokoinen laukku on sallittu, joten tsekkaa tämä etukäteen esimerkiksi heidän sivuilta!
Stadionilla on paljon ruoka- ja juomatarjontaa, eikä olla kertaakaan jouduttu kovinkaan pitkiin jonoihin, myös WC-tiloja löytyy hyvin ja ne ovat oikein asialliset. Fanitavaramyymälöitä on useampia, isoin niistä on alimmalla tasolla. Pienemmissä oli vähemmän ruuhkaa, kun taas isossa myymälässä sai jonottaa hetken kassalle, mutta melko sujuvasti kyllä hoituu kaikki tuolla stadionilla!
Saapuminen stadionille
Edellisen kerran kun oltiin Hard Rock Stadiumilla, saavuttiin paikalle Überilla ja se toki toimii. Lähtö julkisilla ei sitten olekaan ihan yksinkertaista. Samoin auton parkkeeraus stadionin parkkipaikoille ei ole se paras vaihtoehto, koska ei sieltä pääse pois. Lisäksi parkki stadionilla maksaa aivan poskettomasti. Tällä kertaa valittiin Park & Ride vaihtoehto. Park & Ride parkkipaikkoja on kaksi, joista toinen sijaitsee Hard Rock Hotellin vieressä ja toinen Golden Gladesissa. Tänne voit pysäköidä autosi ja hypätä bussiin, joka kuljettaa seurueesi Stadionille. Pysäköinti maksaa 10 dollaria / auto ja bussikyyti on ilmainen koko seurueelle. Bussikuljetukset alkaa 3 tuntia ennen ottelun alkua ja loppuu tunti pelin päätyttyä.
Hauska juttu liittyen tähän parkkiin: ekana päivänä risteilyllä meidän seurueeseen liittyi Floridalainen pariskunta, joiden kanssa juteltiin reilu tunti. He luonnollisesti Floridalaisina ovat Dolphinsin faneja, mutta kertoivat etteivät juurikaan käy matseissa, koska pysäköinti on niin ”vaikeaa” ja kallista. Kun kerrottiin heille meidän käyttäneen tuota Park & Ride systeemiä, he samalla nauroivat ja pyörittelivät päätään, koska eivät olleet koskaan kuulleetkaan systeemistä. He kertoivat asuvansa 15 minuutin päässä Hard Rock Hotellilta ja tulisivat varmasti käyttämään palvelua tulevaisuudessa. Kysyivät vielä voitaisiinko opettaa heille jotain muuta Miamista, mutta siihen ei vielä lähdetty 🙂
Saavuttiin stadionille F1-rataa pitkin ja varikkoalueen kautta, mikä oli Ninan mielestä aivan huippua. Formulafanille ilmeisen iso juttu. Varmaankin joku päivä pitää raahautua sitäkin sirkusta pällistelemään paikan päälle.
Tällä kertaa itse ottelusta ei jäänyt juurikaan positiivista kerrottavaa. Tennessee Titans vei voiton aika selvin numeroin ja Dolphins ei saanut hyökkäystä toimimaan missään kohti ottelua. Valitettavasti tämä oli vähän ennakoitavissakin, koska ykköspelinrakentajamme Tua Tagovailoa oli loukkaantuneena ja selkeää back-up pelinrakentajaa meillä ei ole hetkeen ollut. Puolustus pelasi ensimmäisen puoliskon oikein hyvin, mutta heilläkin taisi pettää usko hyökkäyksen kontatessa yrityksestä toiseen.
Stadion alkoi tyhjentyä jo hyvissä ajoin ennen pelin loppua, joten saatiin kävellä ilman ruuhkaa takaisin bussille ja päästiin ilman jonotuksia takaisin autolle ja siitä hotellille nukkumaan.
Päivä 2
Toiselle päivälle ei ollut mitään aikataulutettua suunnitelmaa. Aamupala hotellilla oli oikein hyvä. Kasvikset ei olleet kovinkaan houkuttelevia, mutta muuten kaikki kunnossa. Leipä oli vaaleaa ja kaikenlaisia muroja löytyi paljon. Mehut ja kahvit oli tosi hyviä. Lämpimistä löytyi perinteiset munakokkeli, pekoni, nakit, tomaatit ja pannukakut. Hedelmiä ja marjoja löytyi joka aamu ja niissä oli pientä vaihtelua. Ei mikään eeppinen elämys, mutta helposti 8+.
Aamupalan jälkeen vielä lyhyt lagaaminen huoneessa jonka jälkeen lähdettiin shoppailemaan Sunrisessa sijaitsevalle Sawgrass Millsille, joka on yksi suurimpia outlet-ostareita Jenkeissä. Siellä vierailee vuosittain n. 21 miljoonaa kävijää sen yli 350 myymälässä.
Kyseessä on nimenomaan outlet-kylä, josta löytyy myymälöitä jokaiseen makuun, hintaluokkaan ja tarpeeseen. Löytyy puhtaita outlet-myymälöitä jotka myyvät useampaa brändiä ja sitten löytyy brändien omia liikkeitä. Sawgrassilla saa helposti vietettyä useamman päivän jos niin haluaa, mutta meidän tyyli on kävellä ostari läpi ja jokaisen myymälän kohdalla nopealla silmäyksellä päättää, näyttääkö myymälä käymisen arvoiselta. Tällä tyylillä kulutetaan aikaa shoppailuun 4-5 tuntia ja siihen päälle mahdollinen ruokailu.
Meille ostoksia lähti mukaan ainakin Bloomingdalesilta, Swarovskilta, Karl Lagerfeldilta, Steve Maddenilta, Calvin Kleinilta, Perry Ellisiltä ja Nike Factory Storesta.
Sawgrass Millsiltä löytyy myös kalliimpia merkkiliikkeitä, kuten Balenciaga, Burberry, Bvlgari, Cartier, Dolce & Gabbana, Fendi, Gucci, Jimmy Choo, Philipp Plein, Prada, Tag Heuer, Tiffany & Co. ja Versace. Meillä ei ollut lähtökohtaisesti mitään ostettavaa näistä myymälöistä, eikä lähdetty niihin myöskään tekemään heräteostoksia pitkälti sen takia, että kalliimmat liikkeet sijaitsevat ulkona ja vähemmän yllättäen siellä merkkiliikkeiden kujalla oli aivan tuskastuttavan kuuma.
Jos merkkiliikkeet kiinnostaa Miamissa enemmän, kannattaa suunnata suoraan Miamin Design Districtille, joka on helposti saavutettavissa Miami Beachiltä ja Downtownista.
Shoppailujen jälkeen käytiin syömässä The Cheesecake Factoryssa ja oltiin valmiita suuntaamaan takaisin hotellille. Ruoka oli tasoa 8, ei mitenkään erikoinen, mutta maistui. Meille Cheesecake Factory oli erityisesti käynnin arvoinen, koska ollaan suuria The Big Bang Theoryn faneja ja tunnetusti siinä sarjassa Cheesecake Factory on suuressa roolissa. Itse juustokakku oli erinomainen, mutta yksi pala riitti meille jaettavaksi ja siitä jäi vielä yli.
Oltiin hotellilla takaisin vähän ennen seitsemää. Koska matkustaminen painoi vielä sen verran, ettei kumpaakaan kiinnostanut lähteä sen enempää liikenteeseen, käytiin vain hotellin salilla vähän liikuttamassa kroppaa. Ei tietysti tajuttu, että salilla varmasti on vesiautomaatti, joten käytiin ostamassa respan pikkumyymälästä iso pullo Eviania sopuhintaan 10 dollaria :D.
Päivä 3
Nina kävi jumpalla salilla heti aamusta. Päivä kunnolla liikkeelle taas aamupalan kautta. Ei mitään aikataulutettua tällekään päivälle. Patelle pitäisi löytää risteilyä varten jotain pukukoodiin ’evening chic’ sopivaa vaatetta, koska ei jaksanut sitä roudata Suomesta mukaan.
Päätettiin lähteä jalkaisin kohti Brickell City Center ostoskeskusta. Muutama pysäkinväli mentiin taas MetroMoverilla, jonka yksi pysäkeistä on ostoskeskuksen yhteydessä.
Käytiin kauppoja läpi ja jotain mahdollista sieltä löytyikin, mutta koot eivät ihan napsuneet kohdalle ja ei ollut oikein shoppailufiilis. Brickell City Center on ehkä enemmän hengailuun ja täsmäostoksiin sopiva ostari, joka on keskellä Miamin Downtownia pilvenpiirtäjien keskellä. Pystyt aistimaan kaupungin sykettä kaikilla aisteilla. Me käytiin nappaamassa juomat Starbucksista ja jäätiin istuskelemaan yhteen ostarin nurkkaan rakennetulle viheralueelle. Viheralueella oli erilaisia nojatuoleja ja istumapaikkoja eri kokoisille ryhmille. Juuri siinä kohtaa päivää alue oli varjossa ja satunnainen tuulenvire teki hengailusta oikeinkin miellyttävää.
Mietittiin mitä vielä haluttaisiin Miamissa tehdä ennen kuin huomenna lähdettäisiin Key Westiin. Mitään ihmeempää ei mieleen tullut, joten päätettiin lähteä autolla Miami Beachille. MetroMoverilla takaisin hotellille, suihku ja kohti uniikkia Miami Beachiä.
Miami Beach
Saavuttiin Miami Beachille McArthurin pengertietä, eli ”siltaa” pitkin, josta käännyttiin pohjoiseen Washington avenuelle. Ajatus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan käydä syömässä jotain Ocean Drivella ja mennä sitten koluamaan Lincoln Roadin ostoskatua. Auto siis parkkiin Collins Avenuen ja 13th Streetin kulmassa sijaitsevaan peri Jenkkiläiseen parkkihalliin, josta oli lyhyehkö matka kävelle kaikkiin kohteisiin.
Suunnattiin ensimmäisenä Meksikolaiseen Tulum ravintolaan, jossa syötiin oikein toimiva myöhäinen lounas. Tulum sijaitsee Ocean Driven rantakadulla 14th ja 15th Streetin välillä. Nina söi tortilloja ja Pate katkarapuja.
Lounaan jälkeen tallusteltiin South Beachille. Jälleen ranta oli käymisen arvoinen, vaikka siinä ei sinänsä mitään kovin ihmeellistä ole. Paikkoja, joka kannattaa käydä kokemassa.
Lämpötila ja kosteusprosentti oli edelleen niin korkea, että käytiin kaupassa hakemassa elektrolyyttijuomaa ja tutustumassa paikalliseen kulmakauppaan. Lincoln Roadilta Ninalle lähti mukaan sukat ja t-paita Miamin teemalla matkamuistoksi, mutta lämpö laiskistutti sen verran, ettei kumpikaan jaksanut sen enempää panostaa shoppailuun. Eikä tuolta toisaalta löydy juurikaan mitään sellaista, mitä ei ostoskeskuksista löytyisi.
Miami Beach on mun mielestä ennen kaikkea kokemus, sen sijaan että siellä kannattaisi pyöriä palvelujen takia. Täällä nautitaan ruoasta ja elokuvista tutusta miljööstä.
Takaisin autolle ja kohti hotellia. Ei menty kuitenkaan ihan suoraan hotellille, vaan kierrettiin luoteen suunnasta SW Eight Streetille, eli Calle Ocholle, joka on Miamin Little Havannan ”pääkatu”. Ei oltu aikaisemmin käyty täällä ja teki kyllä vaikutuksen. Auton ikkunat auki ajaessa tätä katua pitkin, pystyi hetken oikeasti kuvitella olevansa Kuubassa. Ensi kerralla Miamissa tullaan varmasti tutustumaan jalkaisin.
Illallinen vielä rennosti hotellin kattoterassilla. Pimenevä ilta, kivat näkymät ja tunnelmallinen miljöö. Syötiin kanatacoja ja drinksut – oli todella hyvää!
4. päivä ja kohti Key Westiä
Torstaina aamulla ihan normaali aamu. Aamiainen, suihku ja kamat kasaan, jonka jälkeen startattiin etelään kohti Key Westiä. Pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Dolphin Mall -ostoskeskukseen. Ei mennyt meidän suosikkilistalle, mutta tarjonnaltaan tuokin ostari on hyvä. Siitä matka jatkui Floridan etelä-kärkeen, josta kirjoitetaan seuraavassa postauksessa.
Hotellista
Superior-huone näköalalla sisältäen aamupalat oli todella asialliset 531,57€ / 3 yötä. Lisäksi tuli pysäköintimaksu 37,45$ / vuorokausi. Huone oli kivan kokoinen ja siisti, toimi meillä oikein hyvin. Ainoa miinus oli, että kaksi kertaa kävi niin, että ei tullut lämmintä vettä suihkusta. Kerrottiin tästä respassa uloskirjautumisen yhteydessä. Ottivat palautteen todella asiallisesti vastaan ja jälkeenpäin saimme viestiä hotellilta, että tekivät meille hyvityksen ja pahoittelivat vielä tapahtunutta. Tämä oli todella kiva ele heiltä, koska mitään maailman suurinta harmia tämä ei ollut aiheuttanut meille, kun lämmintä vettä tuli 99,9% ajasta.
Hotelli oli kokonaisuudessaan siisti, hyvällä paikalla ja kadotettiin vain kerran parkkihallin oikein kerroksen sisäänkäynti. Jep. Parkkihallien välikerroksiin oli erillinen hissi, mutta tuo kuurupiilo ei onneksi aiheuttanut meille harmia. Aamupala tosi asiallinen, 8+, kuten tuli jo aiemmin mainittua. Siisteys vähintään odotetulla tasolla. Hotellin kuntosali oli oikein hyvin varustettu ja katolla sijaitseva allasalue oli viihtyisä. Voidaan ehdottomasti suositella Novotel Miami Brickell -hotellia.
5. päivä
Key Westistä tullessa pysähdyttiin vielä tekemään muutama täsmäostos Sawgrass Millsillä ja sieltä ajettiin seuraavan päivän risteilyn lähtöä varten Fort Lauderdaleen.
Hotellivalinta tällä kertaa oli Crowne Plaza Hotel Fort Lauderdale Airport/Cruiseport by IHG. Hotelli sijaitsee ihan parin kilometrin päässä Port Evergladesista, eli Celebrity Cruisesin Fort Lauderdalen satamasta.
Parkkeeraushan ei koskaan ole halpaa Miamissa. Tällä kertaa aivan ihastuttava Valet-parkingin työntekijä antoi meidän kuitenkin pitää autoa ilmaiseksi pari tuntia parkissa kun kauniisti pyydettiin. Tai no Nina pyysi. Heillä siis oli olemassa vain vuorokausiveloitus ja meillä oli tosiaan tarkoitus heittää vain laukut ylös huoneeseen ennen auton palautusta.
Saatiin rauhassa heittää tavarat ylös ja ottaa hetki happea, ennen kuin lähdettiin palauttamaan auto. Sen verran olin onneksi miettinyt etukäteen logistiikkaa, että olin ”varannut” auton palautuksen Fort Lauderdalen lentokentälle, vaikka vuokraus aloitettiin Miami Internationalilta. Ajettiin auto lentokentän rental-centeriin, jossa 30 sekunnin tsekkaus työntekijän kanssa, jonka jälkeen oltiin valmiita. Otettiin lennosta taksi takaisin hotellille, jossa käytiin hetki liikuttamassa kroppaa ”salilla”.
Dinneri käytiin syömässä kulman takana Anthony’s Coal Fired Pizza -ravintolassa. ACFP on sporttibaarin ja pizzerian hybridi. Idea on, että seurue tilaa muutaman pizzan pöytään, joista sitten jokainen saa napsia itselleen slaisseja. Me tilattiin alkuun omat pizzat, mutta tarjoilija suositteli meitä ottamaan 1 isomman pizzan, josta puolet on toista ja puolet toista valintaa. Hyvää ruokaa ja ihan käymisen arvoinen paikka jos tuonne päin Miamia eksyy. Hinta maltillinen, alle 60€ + tipit.
6. päivä
Herättiin tihkusateiseen päivään – hyvä siis jättää Miami taakse ja suunnata kohti Karibiaa! Ennen satamaan lähtöä käytiin hotellin aamupalalla, joka oli riittävä, mutta jollain tapaa kuitenkin hieman nihkeä.
Huone piti luovuttaa jo klo. 11, late check-out olisi maksanut suhteettoman paljon, sillä olisimme tarvinneet vain kolmisen varttia lisäaikaa. Onneksi hotellilla oli oikein kiva odotustila / lounge, jossa vajaa tunti kului suhteellisen nopeasti. Tuo hotelli on erinomaisella sijainnilla satamaan nähden ja loungessa olikin meidän lisäksi muutama muu seurue, jotka olivat suuntaamassa jollekin risteilylle. Hinta oli vajaat 230€ yhdeltä yöltä, sisältäen aamupalan kahdelle.
Tilattiin Über ja hujauksessa oltiinkin jo satama-alueella. Passit / henkkarit pitää näyttää portilla, joten ne kannattaa olla käden ulottuvilla autoon hypätessä. Taksi pääsee viemään aivan terminaalin viereen ja heti autosta noustuamme tulikin jo varustamon henkilökunta nappaamaan matkalaukut ja päästiin jo vähän etuajassa nousemaan alukselle. Risteilystä oma teksti myöhemmin.
Taking off
Pate
